Pianoa voi oppia soittamaan itsekseen ilman opettajan ohjausta eli itseopiskelun kautta. Se tarkoittaa sitä, että soittajalla on voimakas oma motivaatio ja halu oppia soittamaan. Soittaja harjoittelee myös intensiivisesti ja kurinalaisesti ilman opettajan tai ulkopuolisen tahon valvontaa ja kontrollia.
MITEN VOI OPETELLA SOITTAMAAN ITSEKSEEN PIANOA?
Kirjastoista ja musiikkikaupoista saatavat nuottikirjat, pianoaapiset ja alkeispianokirjat tarjoavat hyvän startin itseopiskelulle. Niistä saa erinomaisen käsityksen tarvittavasta teoriatiedosta.
Pianoa voi opetella soittamaan itsekseen soittamalla mm. sellaisia kappaleita ja nuotteja, joihin sävelten nimet on merkitty kirjaimin. Tämä auttaa ja helpottaa hahmottamista, ja avaa nopeammin tien musiikkiin. Aluksi kannattaa myös soittaa helppoja kappaleita, joissa ei ole montaa kosketinta eikä mustia koskettimia lainkaan.
Itsekseen voi oppia soittamaan myös improvisoimalla ja soittamalla korvakuulolta, jolloin ei lähestytä soittamista teorian eikä nuottien kautta. Tällöin intuitio, uuden etsiminen, kokeilunhalu, riskinotto, luovuus ja elämys ovat keskeisellä sijalla. Korvakuulolla soittaminen tarkoittaa sitä, että tapaillaan koskettimistolta tuttuja tai uusia melodioita ilman nuottien tarjoamaa tukea. Uusien melodioiden toistaminen korvakuulolla edellyttää kykyä kuunnella, muistaa ja toistaa kuulemansa. Improvisointi taas tarkoittaa ns. omasta päästä soittamista eli uuden keksimistä. Improvisaatio tapahtuu tässä ja nyt, ja sitä, mitä juuri äsken soitettiin, ei pystytä enää toistamaan uudelleen. Improvisaatiossa ei ole oikeita tai vääriä säveliä; improvisointi on tässä hetkessä tuotettua soittoa ja itseilmaisua, joka parhaimmillaan on kohottavaa, innostavaa ja elämyksellistä.
Nykyään netissä on tarjolla paljon materiaalia, joka myös tukee itseopiskelua. Erilaiset videot, YouTube -tutoriaalit ja online-kurssit tarjoavat mainion alusta itsenäiselle soitonopiskelulle.
ITSEOPISKELUN HYVÄT PUOLET
Kun opettelee soittamaan pianoa itsekseen, voi soittaa silloin, kun haluaa ja sitä, mitä haluaa. Soittamista ei ohjaa ulkoapäin tuleva kontrolli tai ohjaus. Oma motivaatio ja innostus auttaa näkemään vaivaa soittotaidon hankkimisessa, ja on erittäin palkitsevaa, kun huomaa edistyvänsä oman vaivannäön kautta.
ITSEOPISKELUN HUONOT PUOLET
Soittotaidon hankkiminen on työläämpää ja vaivalloisempaa, kun soittaa vain itsekseen. Harjoittelu voi olla vääränlaista, ja vaarana on tottua sellaisiin soittotapoihin, jotka saattavat aiheuttaa tulehduksia ja vahinkoa käsille. Pitkäaikaisia huonoja tottumuksia on usein vaikea ja työlästä jälkeenpäin opettajan kanssa korjata. Totutusta tavasta poisoppiminen on hankalaa.
Jos soittajalle kehittyy virheasentoja, soitto ei välttämättä ole kovin sujuvaa. Tähän vaikuttavat huonot ja väärät sormitukset sekä erilaiset käden virheasennot. Sointi voi jäädä huonoksi, ohueksi, puutteelliseksi tai vääräksi. Esimerkiksi koskettimien perkussiivisesta ja vasaramaisesta hakkaamisesta seuraa kylmä ja kova sointi. Ranteiden vispaaminen taas tekee soitosta tahattomasti epämusikaalista ja katkonaista, eikä kovin laulavaa.
Tiedot ja taidot voivat siis jäädä osittain puutteellisiksi soittimen itseopiskelussa, mutta silti itseopiskelun avulla voi päästä pitkälle pianonsoitossa. Ennen kaikkea soittamisesta voi nauttia myös itsekseen soittamalla!
Katso aiheesta myös video.
