Aloitin pianonsoiton 5-vuotiaana ’70-luvulla. Pyysin 4-vuotiaana äitiäni ostamaan minulle pianon. Olin ilmeisesti niin sinnikäs, että sain tahtoni perille! Silloin soitettiin pelkästään nuoteista; ei tarjottu vaihtoehtoja soittaa korvakuulolta tai sointumerkeistä. Klassinen musiikki oli musiikin laji, jonka katsottiin olevan opettamisen arvoista, joten minäkin soitin koko kouluaikani ajan hengen mukaisesti vain klassista pianomusiikkia.
Klassinen pianomusiikki antoi vakaan pohjan
Klassinen musiikki toi arvokasta teknistä taitoa, mistä olen ollut jälkikäteen kiitollinen. Klassisesta soitosta saadut tekniset taidot ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja käyttökelpoisia myöhemmin vapaassa säestyksessä. Tällaisia asioita ovat mm. sorminäppäryys, hyvän ja toimivan sormijärjestyksen ymmärtäminen, legato-käsitteen ja –linjan sisäistäminen, hyvä soitto- ja istuma-asento, sujuva nuotinlukutaito jne. Musiikin kauneusihanteet ja lainalaisuudet ovat samat riippumatta genrestä tai tyylilajista, ja tähän klassinen musiikki antoi erinomaisia välineitä ja valmiuksia.
Sointumerkit alkavat vetää puoleensa…
Lukioikäisenä aloin kiinnostua soinnuista ja sointumerkeistä soittamisesta. Koska silloin ei tarjottu minkäänlaista ohjausta vapaaseen säestykseen, jouduin tutkimaan sointuja itsekseni. Soinnuista soittaminen tuntui vapauttavalta ja kiehtovalta, vaikka en tiennyt tai osannut käyttää kaikkia vapaan säestyksen pelisääntöjä. Lukioaikana lauloimme ja teimme keikkaa pienellä tyttöporukalla vanhainkodeissa ja seurakunnan tilaisuuksissa, ja näitä lauluja säestin iloisesti sointumerkeistä. Tässä vaiheessa en vielä pystynyt laulamaan ja soittamaan samaan aikaan. Aloin kuitenkin sointumerkkien pohjalta itsenäisesti säveltämään omia lauluja, mikä oli uusi ja ihana alue –todellinen löytö.
Vapaa säestys avautuu!
’80-luvun puolivälissä pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon musiikin opettajaksi. Opetusohjelmassa oli myös vapaata säestystä! Olin riemuissani. Saimme opetusta pareittain 90 min kerran viikossa, mikä oli todella paljon; tänä päivänä tätä ei enää pystytä tarjoamaan musiikinopetaja-opiskelijoille. Vapaan säestyksen opetus kesti kaksi vuotta, ja silloinen opettajani antoi toisesta opintovuodesta minulle suoraan suoritusmerkinnän ilmeisesti sen takia, että hallitsin jo siinä vaiheessa 2. vuoden vapaa säestys –taidot.
Ensimmäisenä opiskeluvuotena löysin merkittävän lauseen opinto-oppaasta: ”Mikäli opiskelija haluaa suorittaa solistisen aineen opinnot Oulunkylän Pop-jazz –opiston vaatimusten mukaan, asiasta on sovittava erikseen musiikkikasvatuksen lehtorin kanssa.”. Marssin välittömästi musiikkikasvatuksen lehtorin vastaanotolle. Oli ennenkuulumatonta, että opiskelija halusi lopettaa klassisen pianonsoiton ja siirtyä soittamaan ns. ”kevyttä musiikkia”. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt tällaista musiikkitieteen laitoksen historiassa. Koska lause oli painettu opinto-oppaaseen, laitos oli velvoitettu järjestämään minulle kevyen musiikin opettajan klassisen sijaan. Olin ensimmäinen laitoksen kevyen musiikin soittaja, ja minun jälkeeni latu avautui monille muillekin.
Soitin sitten pop-jazz –pianoa seuraavien opiskeluvuosieni ajan. Painotus oli enemmän jazz-pianossa. Jazz-improvisointi oli minulle vaikeaa, enkä koskaan päässyt siihen oikein kunnolla sisään. Olisin kaivannut ohjausta ihan tavallisessa improvisoinnissa… Jazz-soinnutus ja –rytmiikka sen sijaan tempasivat minut mukaansa. Viisisoinnut olivat ihania ja täyteläisiä, ja oli jännää löytää toisenlaisia rytmisiä iskutuksia ja fraseerauksia perinteisen klassisen musiikin rytmikäsitysten sijaan.
Vapaasta säestyksestä keskeinen osa ammatillista osaamista
Opintojen päätyttyä menin töihin lukioon ja yläasteelle musiikin opettajaksi. Vapaa säestys oli tärkein työkaluni pianonsoitossa, ja tässä vaiheessa pystyin sujuvasti soittamaan ja laulamaan samanaikaisesti. Soitin soinnuista myös vapaa-ajalla omien laulujen säveltämisessä, laulajien säestämisessä jne. Klassinen pianonsoitto jäi yhä enemmän taka-alalle.
Toisena opiskeluvuotena aloitin opettamaan pianonsoittoa kotona. Pianonsoiton opettaminen on jatkunut säännöllisesti sieltä näihin päiviin asti. Jossain vaiheessa opetin useita vuosia myös yliopistolla luokanopettajiksi ja musiikinopettajiksi opiskelevia. Muutamina vuosina opetin myös yksityisissä musiikkikouluissa pianonsoittoa. 2000-luvun alussa irtisanouduin oppilaitos-työskentelystä, ja siirryin päätoimisesti työskentelemään omassa yrityksessäni. Pääpaino on kaiken aikaa ollut vapaan säestyksen opettamisessa. Klassista pianonsoittoa opetan kyllä sitä haluaville.
Vapautta ja luovuutta vapaasta säestyksestä!
Vapaassa säestyksessä minua kiehtoo vapaus ja luovuus. Ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä vapaata säestystä, ja säännöt, joiden puitteissa sitä tehdään, ovat moninkertaisesti vähäisemmät kuin klassisessa musiikissa. Vapaassa säestyksessä voi käyttää omaa luovuutta, tyylitajua ja osaamista aivan toisella tasolla kuin klassisessa musiikissa. Alusta lähtien minuun vetosi nämä asiat niin, että löysin vapaasta säestyksestä persoonaani vastaavan oman maailman, joka on tuottanut minulle iloa ja mielihyvää moninkertaisesti enemmän kuin tiukka ja tarkka nuoteista soittaminen.
